Sirkka-Liisa Kähärä on lähiöistä ja niiden palveluista sekä pihasuunnittelusta kiinnostunut Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja.
Vantaa on erilainen ja monimuotoinen mahdollisuuksien kaupunki. Tämä näkyy kun katson ulos parvekkeeltani. Asukastila Kafnetin katto on paikoin painunut kuopalle ja vesilätäköt seisovat katolla. Ei näytä houkuttelevalta, mutta notkahtaneessa katossa ja nukkavierussa ulkoilmeessä piileekin mahdollisuus. Asukastilan tilalle tulee jotain uutta ja erilaista, mikäli mahdollisuus osataan käyttää hyödyksi. Kaupunginsuunnittelussa on kyse mahdollisuuksien luomisesta. Näitä mahdollisuuksia on Vantaalla lukuisia. Myyrmäen entinen terveysasema on vihkoinkin purettu. Se, mitä tulee tilalle, on vantaalaisten, virkamiesten ja poliitikkojen käsissä. Osaammeko käyttää mahdollisuudet oikein? Ulkopuolisia neuvonantajia varmasti riittää. Tiedotusvälineet, eri alojen valtakunnalliset asiantuntijat ja jopa muiden kuntien edustajat ovat hanakasti neuvomassa, miten vantaalainen kaupunkisuunnittelu pitäisi hoitaa. Emmeköhän itse ole oman elämänpiirimme parhaita asiantuntijoita?
Osa Vantaan asuinalueista on rakentunut jo vuosikymmeniä
sitten, toisaalta osa asuinalueista rakentuu täysin ns. neitseelliseen
maastoon. Kaikkea ei kannata kuitenkaan rakentaa uudelleen vaan olemassa olevia
ympäristöjä voidaan elvyttää niin, että ne vastaavat tulevaisuuden järkevää
kaupunkisuunnittelua. Kehärata tulee muuttamaan tapaamme ja reittejämme liikkua.
Väitän, että julkisten liikennevälineiden käyttö kasvaa nykyisestä, sillä
liikennevälineen vaihtaminen linja-autosta junaan ja päinvastoin tulee olemaan
osa yhä useamman elämää. Kaupunkisuunnittelussa tarvitaankin viisautta,
nopeutta ja aktiivisuutta, jotta Kehäradan varteen rakentuu erilaisia asuntoja
erilaisiin tarpeisiin. Asuntojen lisäksi tarvitaan palveluja, työpaikkoja ja
harrastamisen mahdollisuuksia. Nyt on oltava luova, ketterä ja vaativa, jotta
Vantaa ja vantaalaiset saavat parhaat tekijät rakentamaan uutta Vantaata.
Mielestäni täydennysrakentamisen tarkoitus on purkaa
sellaista, mitä ei voi korjata tai mikä ei enää vastaa tämän päivän
vaatimuksia, tulevaisuuden tarpeita unohtamatta. Täydennysrakentamisen tehtävä
on aikaansaada ympäristöstä, asumisesta ja ylipäätänsä elämisestä eheyttäviä ja
eläviä kokonaisuuksia. Meillä on oikeus vaatia viihtyvyyttä, vihreyttä ja
toimivuutta. Vantaalaisena haluan nähdä toimivia, asukasystävällisiä ja
jokapäiväiseen elämään liittyviä kokonaisuuksia, jolloin vantaalaiset voivat
tuntea asuinalueensa, työpaikkansa ja harrastusympäristönsä toimivaksi, tarpeet
tyydyttäväksi ja viihtyisäksi ympäristöksi.
Minulla on oikeus sanoa mielipiteeni siitä, mitä
asuinalueelleni suunnitellaan. Toivottavasti pystyn näkemään suunniteltavia
asioita myös tulevaisuuden tarpeista lähtöisin, etten käpertyisi vain omaan
viihtyvyyteeni vaan ymmärtäisin myös muiden vantaalaisten tarpeita. Asumme tiiviisti,
tulevaisuudessa entistä tiiviimmin, joten rakentamisen pitää ottaa asumisen tarpeet
aivan eri tavoin huomioon kuin aikaisemmin. Se asettaa paineita autojen,
parkkipaikkojen, liikenneväylien, erilaisten palvelujen ja istutetun ympäristön
järjestämiselle tehokkaasti siten, että kaikki olisivat asukkaiden saatavilla.
Sen takia on erittäin tärkeää, että ympäristön suunnitteluun osallistuvat
ammattilaisten lisäksi, asukkaat, yrittäjien edustajat, erilaiset järjestöt ja
aktiiviset ryhmät. Tavoitteellisella yhteistyöllä, jossa päämäärä on meille
kaikille selvillä, on mahdollista aikaansaada loistavia toteutuksia.
Minun Vantaani tarjoaa monimuotoisen ja vaihtelevan
ympäristön riippumatta siitä, mikä on asumismuotoni tai missä päin Vantaata
asun. Vantaan rohkea ja kiihkeää tahtotilaa vaaliva asenne rakennetun
ympäristön monimuotoiseen kehittämiseen, ovat asioita, joista Vantaata
kadehditaan. Eripuolilla Vantaata
tapahtuu uudistumista, kuten Tikkurilassa, Myyrmäessä, Leinelässä, Lentokentällä,
Kivistössä tai jokaisessa kaupunkikeskuksessamme. Asun mielelläni kaupungissa,
joka muuttuu, rakentuu ja jolla on selkeä tavoite siitä, mitä se on seuraavina
vuosikymmeninä.