Kari Nenonen on kaupungin johtamisen lisäksi kiinnostunut myös luonnossa liikkumisesta ja linnunlaulun kuuntelemisesta.
Vantaasta tuli minun Vantaani runsaat kaksi vuotta sitten kaupunginvaltuuston päätöksellä. Vantaasta tuli kotikaupunkini tasan kaksi vuotta sitten, maaliskuussa 2012, kun siirsin kirjani Vantaalle Tikkurilaan.
Vantaa oli aiemmin ollut
minulle vain yksi suurista suomalaisista kaupungeista. Kaupunki, joka
profiloitui ennen kaikkea lentokentällään, ja kaikella sillä, mitä siihen
toimintaympäristöön liittyi. Yhdellä sanalla se oli Aviapolis. Muuten kaupungin
profiili oli mielessäni lähinnä nopeasti kasvanut verkosto lähiöitä, jotka
kävivät keskenään kilpailua hyvästä palveluvarustuksesta. Oli Martinlaakso,
Myyrmäki, Korso, Hakunila, Koivukylä ja Tikkurila. Ja vielä Rekola, Tammisto,
Seutula ja Helsingin pitäjän kirkko. Monta suomalaista keskikokoista kaupunkia
tai kuntaa samojen rajojen sisällä.
Nykyisin Vantaa on
minulle kaikkien noiden kaupunginosien sujuvasti yhteen nivoutunut verkosto,
joka antaa kaupungille monet kasvot ja paljon mahdollisuuksia. Kaupungista löytyy
laaja kirjo erilaista teollisuutta, korkeaan osaamiseen ja huipputeknologiaan
perustuva yritystoimintaa, sekä maamme monipuolisin kaupallisten palvelujen
rakenne. Vantaalla on myös kolmanneksi eniten hotelliyöpymisiä,
korkeakoulutasoista opetusta, ja menestyvää toisen asteen opetusta. Sekä lähes
210.000 asukasta!
Ensi vuonna Vantaa
tunnetaan valmistuvasta Kehäradasta, uudesta Kivistön kaupunginosasta ja
Asuntomessuista. Kehärata yhdistää rantaradan ja pääradan toisiinsa. Lisäksi se
yhdistää - vihdoinkin - Suomen ainoan kansainvälisen lentoaseman muuhun
raideverkostoon, sekä maamme pääkaupunkiin. Liityntäliikenteen ja Tikkurilan
asemakeskuksen avulla Kehärata liittää koko muun Suomen ja maan rajojen
ulkopuoleltakin tulevan raideliikenteen osaksi metropolialueen toimivaa
liikennejärjestelmää. Kehärata on investointi, josta hyötyy koko Suomi, mutta
se tarjoaa myös Vantaalle itselleen kasvun mahdollisuudet pitkälle
tulevaisuuteen.
Minun Vantaani on myös
Suomen velkaisin suuri kaupunki. Siksi meidän on pidettävä tiukasti kiinni
kaupunginvaltuuston hyväksymän talouden tasapainottamis- ja velkaohjelman
tavoitteista. Meidän on pystyttävä sopeuttamaan myös tuleva kasvumme niihin
talouden raameihin, jotka kiristyvä kuntatalous ja suuri velkataakkamme meille
määrittelevät. Kaupungin kasvu jatkuu, mutta suunnitelmallisesti.
Monikeskuksisen
kaupungin suunnittelu on haasteellista. Kaupunki on hurjimpina vuosinaan
kasvanut, koska sen oli pakko kasvaa. Pääkaupunkiseudulle muualta maasta työn
perässä saapuneet ihmiset tarvitsivat nopeasti asuntoja, ja Vantaa oli yksi
niistä venttiileistä, joka tasasi maaltamuuton aiheuttamaa painetta. Nykypäivän
Vantaa ottaa vastaan maamme rajojen ulkopuolelta tänne saapuvia. Kasvu siis
jatkuu. Kaupunkisuunnittelun suuri haaste juuri nyt on hahmottaa raamit
hallitulle kasvulle. Viisaalla ja arkkitehtonisesti laadukkaalla
täydennysrakentamisella ja uusien alueiden harkitulla asteittaisella
avaamisella tehdään juuri sitä. Se on paras tapa taata kestävä kasvu ja samalla
myös tasapainoinen kuntatalous.
Vantaa on minulle paitsi
tiivistyvä kaupunkirakenne ja tehokas kunnan järjestämien palvelujen
perusrakenne, myös elävä suomalainen luonto. Vantaa on Sipoonkorven
erämaanomainen kansallispuisto. Se on Hakunilan latuverkosto, joka korpiosuuden
jälkeen yhdistyy kaupungin muuhun latuverkostoon. Vantaa on vanhaa
kulttuuriperinnettä, jonka helmiä ovat muun muassa pääkaupunkiseudun vanhin
rakennus eli Pyhän Laurin kivikirkko, sekä Tikkurilan vanhat
teollisuuskorttelit. Vantaa on myös Vantaan- ja Keravanjoen laaksot alkukesän
hämärinä öinä, kun satakieli laulaa...
Minun Vantaani on upea,
monipuolinen suomalainen kaupunki.
